HARJOITTELIJASTA AMMATTILAISEKSI

Samin kehitys ammattilaistason painonnostajaksi ei ole ollut mutkaton. Jo nuorena alkanut saliharrastus jatkui armeijassa päivittäisellä tasolla, kunnes vakava onnettomuus vuonna 1989 ja siitä johtuvat vammat, alkoivat asettamaan harjoittelulle huomattavia rajoituksia. Vuonna 1997 Sami joutuu kyynersauvojen varaan lonkka- ja selkävammojen pahennuttua. Vammojen vaikeusaste vie Samin viimein pyörätuoliin vuosiksi 2004-2009. Saliharjoittelu kuitenkin jatkui vammoista huolimatta, mutta harvalukuisempana; kivut ja muuttuneiden olosuhteiden tuoma henkinen väsyminen vaati veronsa.

Vuonna 2008 päädyttiin lonkkaleikkaukseen, ja vuosina 2008 ja 2009 molemmat lonkat korjattiin asentamalla kokoproteesit. Kuntoutuksen aikana Sami opetteli kävelemään uudelleen, ja puoli vuotta viimeisen leikkauksen jälkeen hän aloitti saliharjoittelun uudelleen.

Itäkeskusken Elixialla työskentelevä PT Niilo totesi Samin voimatason olevan yllättävän hyvä, ja voimaharjoittelua ryhdyttiin harjoittelemaan tosissaan invapenkissä vuoden 2009 lopulla.

Matkan varrelle sattui Samin vanha ystävä Timi Isberg, joka houkutteli Samin Helsingin BBC:hen. Timin lisäksi salilta löytyi kokemuksen omaavaa porukkaa jolta Sami sai hyvin neuvoja ja tietoja niin harjoittelusta kuin kisailusta. Selkävammoista johtuen niinsanotun kaaren teko on Samille mahdottomuus, ja penkin parantamiseksi tarvittiin neuvoja toisenlaisista tekniikoista. Vuonna 2011 Sami ylsi- kaikkien odotusten vastaisesti- ensimmäiseen sijaan Etelä-Suomen penkinnostomestaruuskisoissa (?) omassa ikä- ja painoluokassaan.

”Olinhan vain hetkeä aiemmin noussut pyörätuolistani ylös.”

Voitosta voimaantuneena Sami päätti satsata täysillä penkkaukseen ja voitti Etelä-Suomen penkinnostomestaruuskisa useana vuonna. Vuonna 2014 Sami sijoittui ensimmäiseksi invapenkin SM-kisoissa.

Matka on ollut pitkä ja vaikea, ja harjoittelun tuloksista ja sijoituksista Sami saa kiittää monia henkilöitä BBC ry:n salilta, kuten Timi Isbergiä, Jussi Mattilaa ja Jari Lampiota.

”Alkuperäinen tavoitehan oli saada sukat ja kengät laitettua itse jalkaan.”

Viisi vuotta Sami oli pyörätuolissa ja jatkoi sen ajan harjoittelua jaksamisensa mukaan. Henkinen puoli oli kovalla koetuksella. Jaksamisestaan Sami haluaa kiittää vaimoaan, joka innosti, pakotti ja kuljetti häntä salille myös silloin, kun miehen voima, innostus ja halu olivat tipoteissään. Tänäkin päivänä vaimo tukee Samia harjoittelun ja kisailun käytännön asioissa, jotta Sami voisi keskittyä olennaiseen, eli kisaan.